Ei tän elämän kuuluisi olla niin vaikeaa kun se ollut mulle viimeisen puolen vuoden ajan. Ei sen kuuluisi olla jatkuvaa himoja vastaan taistelemista! Ja mitä puhutaan normaalista syömisestä... voinhan mä katsoa kellosta, että millon on lounas ja millon päivällinen... laskea kalorit viikon ajalta niin, että se lukema pysyy tuhannen sisällä ja se on musta melkein ookoo, mutta sorrun aina. Ahmin vähintään kerran viikossa - se on ikävä totuus. Ja jos mä eläisin ilman "rajoituksia" (rajoitukset on kuulemma pahasta), mä ahmisin koko vitun ajan ja olisin tähän mennessä lihonut vähintään 200 kiloiseksi somaksi valaaksi.
Eli nyt mun on vaan todettava, etten voi elää näin, koska jos lihon vielä lisää, mua
ei pian ole. Mikään ei ole surullisempaa mun elämässä tällä hetkellä kuin se, ettei mulla enää ole sitä vartaloa, jossa sain elää vähän aikaa. Haluan sen takaisin heti nyt, enkä hyväksy kieltävää vastausta.
Siihen saakka olen enemmän tai vähemmän epätoivoinen... mutta jos se päivä koittaa, kestän tämän :)
Musta tuntuu vähän pahalta sinun puolestasi, oon joskus ollut tuossa tilanteessa ennen kuin ana otti vallan. Toivottavasti saat itseäsi niskasta kiinni ja lopetettua ahmimisen, kaikki ansaitsevat elää sellaisessa vartalossa kuin haluavat.
VastaaPoistaKiitos, niin toivon minäkin. Tuntuu, ettei tämä vartalo edes kuulu minulle. Mutta se on kaiken ahmimisen tulos. Haluaisin olla vaihteeksi onnellinen ja tyytyväinen itseeni :(
VastaaPoistaSuosittelisin sulle Gisela van der Sterin kirjaa Lupa syödä. Se on opas erilaisten syömishäiriöiden hoitoon ja se kirjottaja on ravitsemusterapeutti. Ainakin mulle siitä on ollu paljon hyötyä ja mitä mä oon tätä blogia lukenu, ni meil on ollu aika samantapasia ongelmia...
VastaaPoistaKoita jaksaa, toivottavasti sulleki ois siitä kirjasta apua!! :)
Okei, täytyypä etsiä käsiin seuraavan kerran ku meen kirjastoon :) Kiitos vinkistä!
VastaaPoista