Lupaan opetella nukkumaan

Tein juuri sämpylätaikinan. Se on kohoamassa liinan alla. Aion puolen tunnin kuluttua pyöritellä siitä noin neljäkymmentä kappaletta suloisia, pyöreitä pikku sämpylöitä. Näistä neljästäkymmenestä vatsaani päätyy toivon mukaan nolla. Söin jö vähän sitä taikinaa ja nyt mun täytyy pitää pää kylmänä etten lyö tätä päivää läskiksi. Kaikki se voi, jauho ja hiiva. Ne sämpylät ehkä näyttää suloisilta, mutta mulle niiden leipominen on vaan yksi kiusaus lisää.

Eilen vannoin, että alan nukkua. Eilen oli fyysisesti rasittava päivä, eikä mulla muutenkaan ollu sen kummempia murheita mielessäni illalla, mitä nyt nää perus läskiahdistukset. Menin petiin kello 23, mutta taisin nukahtaa joskus kolmen aikaan aamuyöstä. Ja tällä kertaa yritin. Jos en yritä, nukkumaanmenoaika huitelee neljän-viiden tienoilla. Tänään heräsin kuitenkin yhdeksän jälkeen aamulla ja olen edelleen sitä mieltä, että ehkä paras asia, mitä voin tehdä itselleni tällä hetkellä on opetella nukkumaan jälleen kuin kunnon kansalainen.

Pian täytyy pakata ja jättää koti. Vaikka koko lomasta noin 65 % on mennyt ahmimiseen/ siitä palautumiseen / itseinhokohtauksiin /itkeskelyyn/ nukkumiseen, on silti ollut ihanaa olla muutava viikko oman perheen kanssa. Ihan sama millaisia hirviöitä me kaikki ollaan. Ei voi olla rakastamatta.

 

Toisaalta haluan jo omaan rauhaani ja tavaroideni luo. Haluan tehdä viherpirtelöitä tehosekoittimella ja käydä kahdesti suihkussa päivän aikana, jos niin haluan. Haluan jumppatunneille ja shoppailemaan. En kai mä voi olla täysin kuollut, jos haluan edes näitä asioita.