Kehon herättelyä horroksesta

Edellinen postaukseni käsitteli veganismia - ja ravintoasiat ovat pyörineet ajatuksissa kiihkeästi, kuten aina. Tällä kertaa puhaltavat uudet tuulet. Olen joutunut toteamaan ettei nykyinen ruokailutyylini voi jatkua millään. Teen niin paljon hallaa keholleni tällä ahmimis- ja paastokierteellä. Olen yrittänyt pohtia miten voisin paikata tekemiäni vahinkoja ravinnolla. Olen nimittäin kohdellut kehoani kuin kaatopaikkaa! Ja olokin on sen mukainen. Ahmimisetkin saatta osittain johtua siitä, että kehoni yrittää saada kaipaamiansa ravintoaineita (vaikka olen varma, että se on suurelta osalta myös tunteisiin liittyvää).

Olen pyöritellyt pitkään mielessäni ajatusta raakaruokaviikosta. Olen lukenut paljon ihmisten kokemuksia raakaruoasta ja 90% niistä on positiivisia! Monet ovat kertoneet raakaruoan puhdistavan kehoa, antavan elinvoimaa ja vaikuttavan mielialaan ja jaksamiseen huomattavasti. Vaikutukset ovat tietysti yksilöllisiä, mutta jotkut raakaruokavalioon "kertaheitolla" siirtyneet ovat kuvailleet, että ensimmäisen parin viikon sisällä saatta tulla kipeäksi tai esimerkiksi ihoon saatta tulla yhtäkkiä paljon finnejä, koska keho puhdistautuu ja kuona-aineet poistuvat tätä kautta. Tilanne normalisoituu kuulemma ajan kuluessa.

Kehoni kaipaisi kovasti jonkinlaista herätystä! Mielialakin on parin-kolmen viime kuukauden aikana ollut ihan pohjalukemissa. Olisi ihanaa tuntea itsensä vaihteeksi energiseksi ja voimakkaaksi. Tuntuu kuin olisin aivan loppuunkulutettu. Elämä tuntuu sata kertaa raskaammalta kun yleensä.

Nyt olisi hyvä aika aloittaa, sillä olen taas omalla asunnollani ja ajatuksetkin tuntuu hieman selkeytyneen sitten joulukuun. Tällä hetkellä mulla ei myöskään ole mitään aikaavieviä velvollisuuksia, joten voisin heittäytyä tähän ihan täysillä mukaan - ilman että käyttäisin tekosyynä ajanpuutetta.

En tiedä mistä olen repinyt tätä intoa ja uutta toivoa. Vaikka tunnen itseni niin voimattomaksi ja pohjattoman väsyneeksi, aivot eivät luovuta vaan yrittävät koko ajan keksiä luovia ratkaisuja elossa pysymiseksi. Nyt olen kai tullut taas jonkun tien päähän, eikä mulla ole muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa suuntaa. Ehkä sekin vaikuttaa, että oon ollu masentunu aiemminkin (suurin osa ylä-asteesta ja lukiosta), joten tunnistan uupumisen merkit itsessäni.

Olen myös ollut onnellinen - ja parasta lääkettä ovat hyvät muistot. Olen varma, että viime/toissavuoden ihanat kokemukset ovat osasyy siihen, etten nytkään tahdo antaa perkiksi, sillä tiedän millaista on olla innoissaan elämästä ja haluan vielä kokea sen uudelleen! Sen takia yritän pelastaa itse itseni - että voisin vielä joskus tulla onnelliseksi!

Tänään olen kävellyt runsaan tunnin tonnin painoinen reppu selässäni ja raahaten suurta kassia (eh, bussikortti unohtui), joten pakko kohta painua pehkuihin. Toivottavasti saan unta! Pakko lähteä huomenna ruokaostoksille (jääkaapissa odotti väsynyttä matkustajaa pelkkä kuivahtanut inkiväärinpala)... ostoskoriin tarttuu ainakin tuoreita vihanneksia ja hedelmiä!

Kerron sitten miten raakaruokakokeilu lähtee käyntiin :)