Mikään ei onnistu

Kumpa tietäisin nyt kuinka nousta tästä mielentilasta. En jaksa tätä jatkuvaa negatiivisuutta, joka jyllää päässä vähintään joka toinen päivä. Miten joku osa minusta voi olla pohjattoman toivoton, masentunut, kyyninen ja syyllistävä? Kumpa osaisin sulkea tuon äänen pois ja korvata sen linnunlaululla. En ehkä olisi näin lannistunut, eikä normaalien asioiden tekeminen olisi työtä ja tuskaa.

Tuntuu kuin jokin suuri, näkymätön koura painaisi minua maan rakoon. Jos mieleeni tulvahtaa pienikin idea, negatiivisuus lyö sen lyttyyn tekosyineen: en minä jaksa, selkään sattuun, ulkona on liian kylmä, en syönyt kunnon aamupalaa, ei ole rahaa, ei nyt huvita. Ei, ei ei. Ei ainakaan nyt. Ei tänään.

Näin koko yön puuduttavaa unta T:stä ("eksästäni") ja kun heräsin, en saanut häntä mielestäni pariin tuntiin. En tiedä onko tämä ikävää, vai mitä, mutta olen uupunut ajattelemisesta ja toivon, että unohtaisin koko tyypin.

Kirjoittaminenkin takertelee.