"SYÖ! SYÖ! SYÖ!"

Ei hitto, mitä mä teen. Oon taas ihan päälakeani myöten uponnut omaan pikku maailmaani, jossa merkitsee vain ruoka ja siitä puhdistautuminen. Tänä aamuna heräsin kaverin tekstariin, joka hehkutti hullua, villiä edelleisiltaa ja sitä kenen vierestä herättiin... tuli ihan epätodellinen olo. Tuollaista minunkin elämäni oli alle vuosi sitten. Nyt olen taas jossain niin syvällä, että vaihtaisin baari-illan mielelläni vaikka lattian moppaamiseen. Itsetunto ei vaan kestäisi mitään iloista hyppimistä ja tanssimista. Ei näillä läskeillä.

Tänään piti olla se niskastaottopäivä, mutta kahden päivän ahminnat tuntuvat silti elimistössä ja olo on raskas ja väsynyt. En sitten jaksanut tänäänkään vastustaa kiusauksia ja söin ehkä vähän päälle 1000 kalorin edestä - ei hirveästi, mutta liikaa. Tänään olisi pitänyt paastota.

Mun sisällä kiertää. Tuntuu, kuin koko suolisto olisi kietoutunut sisälläni yhdelle isolle umpisolmulle (pahoittelen mielikuvaa...). Mulla on yleensäkin joko nälkä ja heikottaa - tai sitten vatsa tuskallisen täynnä tai liiasta syömisestä sekaisin. Masennan itseni näillä syömistavoilla. Nää vatsavaivat antavat täydellisen tekosyyn olla tekemättä mitään - olla lähtemättä jumppaan tai asioita hoitamaan. Mutta lähi Siwaan jaksaa poiketa aina...

Mä olen hämmentynyt - ja niin on mun kehonikin. Se ei tiedä mitä ajatella, kun käsi tunkee suuhun välillä tuoretta pinaattia ja sen jälkeen sokerisia ja rasvaisia muroja. Ihan kun mun päässä joku tyyppi pyörittäisi jotain onnenpyörää, katsotaan mitä alkaa himottaa seuraavaksi. Vatsa ei ehkä tykkää, eikä ole oikein nälkäkään, mutta pää huutaa "SYÖ! SYÖ! SYÖ!" ja käsi tottelee.

Tekisi mieli lukita itsensä jonnekkin komeroon. Hyi hitto. Miksi maailma on täynnä ruokaa? Se ei koskaan lopu. Ja miksi mulla on tällaisia himoja, joita seuraamalla ajaudun sellaiseen paikkaan, jota ei edes tarvitsisi olla olemassa.