Kollaasi

Olen elänyt läpi ehkä elämäni ahdistavimpia hetkiä lähipäivinä ja kokenut mieletöntä turhautumuksen tunnetta. Mikään ei riitä. Haluan aina vain syödä ja syödä. En opi koskaan. Negatiiviset tunteet ovat velloneet päässä, eikä ole ollut voimia purkaa niitä... olen vaan alentunut niiden tasolle ja valvonut, valvonut ja valvonut, kuunnellut mitä kritisoitavaa mun pää seuraavaksi keksii musta. Ai en tehnyt tätäkään oikein? Ääliö, epäonnistuja, ruma, ruma minä.

No, onneksi on aina uusia aamuja ja voi aloittaa uudelleen. Aina voi muuttaa tapojaan, jumissa oleminen on vaan väliaikaista. Miksi tätä ei koskaan usko suurimmalla synkkyyden hetkellä? Ajattelee vain irti, pois, kauas tästä kehosta! Elämä on paskaa, mikään ei koskaan muutu. Miksi mulla on tällaisia ajatuksia, miks en vaan osaa olla vahva ja täydellinen? Sitten jokin puhkaisee kuplan - ja poks, olen taas kiinni elämässä. Tällä kertaa se todellisuuteen herättäjä oli tämä blogi. Kun muistaa taas käsitellä itseään sairaana, alkaa edetä johonkin suuntaan. Itselleen valehteleminen kun ei johda mihinkään.

Kyseisen blogin innoittamana tein nykyhetken fiiliksistäni kollaasin ja ajattelin postata sen tänne. Tämä on sinänsä aika tylsä, etten saanut mahdutettua kuvia mukaan (hyviä fiilissanoja löytyikin liikaa), niinpä tein kollaasin pelkistä sanoista. Takana on valvottu yö (unta noin 4 tuntia). Yritän taas rukata päiväjärjestykseni kuntoon - motivaationa toimii ensi viikon lääkäriaika ja ammatinvalinnanohjaus. Täyteen jääkaappiin ajatukset eivät eksyneet (kyllä, se on täysi), kun kädet vain leikkasivat ja liimasivat.

(tämän hetken fiiliksiä)

Tänään söin aamupalaksi soijajogurttia :) En ole syönyt jugurttia varmaan puoleen vuoteen. Unohdan taas vähäksi aikaa raakailun, laitan sen korvan taakse, mitä olen oppinut (paljon) ja keskityn nyt pärjäämiseen. Ei mun tarvitse saada mitään superfiilistä tai kicksejä syömisestä. Mä haluan alkaa rakentaa jotain rutiineja, syödä aamupalan, lounaan ja päivällisen. Katsotaan kuinka käy.

Ja hei, ihanaa huomata, että mulla on jo 18 lukijaa :) Missäs välissä ne sinne ilmestyivät?

Toivoa

Mulla on huomenna työhaastattelu. Jos saisin tän työpaikan, mulle tulis ehkä vähän kunnolisempi olo. Nyt oon vaan sossun tuella ja vanhempien avustuksilla elävä turhake, joka ei opiskele, tee töitä, ei mitään. Mulla on ihan hyvät fiilikset tästä, sillä se nainen, joka kutsui mut haastatteluun oli tosi positiivisen ja mukavan kuuloinen - jäi ihan sellanen fiilis, että mulla vois olla jotain saumaa saada tää paikka!

Olen muuten alkanut merkata liikkumistani ylös HeiaHeiaan. Tällä viikolla olen kävellyt yhteensä 27 kilometria ja jumpannut yhden tunnin :) Olen tosi tyytyväinen tuloksiin, jumppaa mulla on mahdollisuus harrastaa paljon enemmänkin - kolme kertaa viikossa ois hyvä tavoite. Löysin myös tosi hyvän kävelylenkin, joka on noin kahden tunnin mittainen. Kaloreita palaa sykemittarin mukaan 400!

Tämä päivä on mennyt hyvin syömisten osalta, mutta en uskalla vielä sanoa olevani "back on track", sillä ahmin viimeksi eilen. Minulla on tosi surullinen olo itseni suhteen ja negatiiviset tunteet vellovat päässäni lähes jatkuvasti. Välillä saan jotain muuta ajateltavaa, kuten lenkillä tai jumpassa (liikunta on terapiaa). Mutta jos pysähdyn hetkeksikään miettimään tilannettani - vaivun epätoivoon ja tuntuu, että haluaisin vaan raapia itseäni ja huutaa. Niin tyytymätön olen tilanteeseeni.

Yritän kerätä positiivisuutta ja voimia. Kaikista eniten, yritän keksiä itselelleni kaikenlaista puuhaa, etten vain sortuisi ahmimaan. Toivotaan, että huominen menee hyvin :) Elän näille pienille toivon pilkahduksille <3