Ninja

Pari viikkoa sitten katsoin yhden lempiterveysguruni videon Youtubesta. Siinä puhuttiin kaikenlaista syömiseen ja terveyteen liittyvää, en nyt muista tarkemmin mitä yksittäistä teemaa se käsitteli, mutta videon tekijä puhui siitä, miten syömiseen ei kannata suhtautua liian vakasti. Sitten tämä ihminen sanoi jotain, mikä on pyörinyt päässä tämän pari viikkoa: Jos olet sairas ja haluat parantua, syömiseen täytyy suhtautua kuin ninja. Täytyy taistella oman terveytensä puolesta ja tehdä se, mitä sinun täytyy tehdä elääksesi. Jokaisessa tapauksessa ei ole täysin sama jatkaako entiseen malliin, joskus se malli tappaa sinut. Tässä tapauksessa sinun on oltava tarkkana ja valppaana, kuin ninja. Kun olet hoitanut itsesi kuntoon, voit alkaa taas luottaa ruokahaluusi ja höllentää otetta. 

Tämän tajuaminen hiljensi päässäni ne äänet, jotka valittivat, että "toikin laiha tyttö syö hampparia, eli mäkin voin", "muutkin vaan syö mitä ne haluaa, mä syön myös", "joskus voi skipata aterian, kaikille käy niin", "jos on tosi surullinen voi syödä koko jätskipaketin yksin" ym. ym. Nämä häiriöiset ajatukset voin unohtaa saman tien, sillä ne ei päde muhun. Mä en voi syödä yhtä jätskipakettia, koska se johtaisi laattaamiseen. Mä en voi skipata ateriaa, koska se herättäisi mussa sairaita ajatuksia olla syömättä pidempään ja saisi minut lopulta ahmimaan. Joku laiha tyttö voi syödä hampurilaista, mutta mulle sen syöminen todennäköisesti laukaisisi ahmimiskohtauksen! Mä olen sairas ja mun pitäisi käsitellä itseäni kuin sairasta!

Mulla on syömishäiriö. Mulla on bulimia. Jos lääkärikin on sitä mieltä, sen on oltava totta. Nyt se yksinkertainen asia täytyisi saada mahtumaan mun kalloon, sillä en voi enää tuomita itseäni (negatiivisuus ei johda mihinkään) ja arvostella itseäni terveen ihmisen standardien mukaan, sillä mä en ole täysin toimintakykyinen juuri nyt. En toimi koko potentiaalini varassa.

Mun pitää olla ninja itseni puolesta. Muistaa syödä säännöllisesti, pitää huolta itsestäni. Luopua ainaisesta negatiivisuudesta. Koska mä haluan pystyä elämään täysillä ja tulla niin hyväksi kuin voin  ilman tätä ankkuria.

Kollaasi

Olen elänyt läpi ehkä elämäni ahdistavimpia hetkiä lähipäivinä ja kokenut mieletöntä turhautumuksen tunnetta. Mikään ei riitä. Haluan aina vain syödä ja syödä. En opi koskaan. Negatiiviset tunteet ovat velloneet päässä, eikä ole ollut voimia purkaa niitä... olen vaan alentunut niiden tasolle ja valvonut, valvonut ja valvonut, kuunnellut mitä kritisoitavaa mun pää seuraavaksi keksii musta. Ai en tehnyt tätäkään oikein? Ääliö, epäonnistuja, ruma, ruma minä.

No, onneksi on aina uusia aamuja ja voi aloittaa uudelleen. Aina voi muuttaa tapojaan, jumissa oleminen on vaan väliaikaista. Miksi tätä ei koskaan usko suurimmalla synkkyyden hetkellä? Ajattelee vain irti, pois, kauas tästä kehosta! Elämä on paskaa, mikään ei koskaan muutu. Miksi mulla on tällaisia ajatuksia, miks en vaan osaa olla vahva ja täydellinen? Sitten jokin puhkaisee kuplan - ja poks, olen taas kiinni elämässä. Tällä kertaa se todellisuuteen herättäjä oli tämä blogi. Kun muistaa taas käsitellä itseään sairaana, alkaa edetä johonkin suuntaan. Itselleen valehteleminen kun ei johda mihinkään.

Kyseisen blogin innoittamana tein nykyhetken fiiliksistäni kollaasin ja ajattelin postata sen tänne. Tämä on sinänsä aika tylsä, etten saanut mahdutettua kuvia mukaan (hyviä fiilissanoja löytyikin liikaa), niinpä tein kollaasin pelkistä sanoista. Takana on valvottu yö (unta noin 4 tuntia). Yritän taas rukata päiväjärjestykseni kuntoon - motivaationa toimii ensi viikon lääkäriaika ja ammatinvalinnanohjaus. Täyteen jääkaappiin ajatukset eivät eksyneet (kyllä, se on täysi), kun kädet vain leikkasivat ja liimasivat.

(tämän hetken fiiliksiä)

Tänään söin aamupalaksi soijajogurttia :) En ole syönyt jugurttia varmaan puoleen vuoteen. Unohdan taas vähäksi aikaa raakailun, laitan sen korvan taakse, mitä olen oppinut (paljon) ja keskityn nyt pärjäämiseen. Ei mun tarvitse saada mitään superfiilistä tai kicksejä syömisestä. Mä haluan alkaa rakentaa jotain rutiineja, syödä aamupalan, lounaan ja päivällisen. Katsotaan kuinka käy.

Ja hei, ihanaa huomata, että mulla on jo 18 lukijaa :) Missäs välissä ne sinne ilmestyivät?