Tänään kieriskelin itseinhossa ja -säälissä koko aamupäivän. Sitten tein parhaan päätöksen ikinä - laitoin lenkkarit jalkaan ja lähdin ulos. Kävelin 30 minuuttia, vitutti edelleen. Kävelin 30 min lisää, vitutti hieman vähemmän. Kävelin vielä noin 20 minuttia ja sitten aloin juosta. Juoksin parin minuutin pyrähdyksiä noin viiden minuutin välein. Pyrytti ja tuuli mutta tuntui ihanalta. Kahden tunnin lenkin jälkeen
vitutus oli tipotiessään, itseinhokin laantunut merkittävästi.
Tällä tavalla mun pitäisi hoitaa turhautumustani
eikä ahmimalla silmät sumeina. Tällaisinä hetkinä kun mieli on kirkas, näkee todellakin miten sairasta tää mun touhu on ollu. Haluan mahdollisimman kauas tästä syömisvammailusta ja paskasta, joka vie mun elämän.
Joo, sanoppa muuta. Miten aina tuon syömisvammailun sakeassa viidakossa unohtaakin, että ahdistuksen poistoon on olemassa muitakin väyliä, kuten esim. se liikunta. Taidanpa minäkin lähteä tästä lenkille.^^
VastaaPoistaMulla on tullu toi stepperi lenkkeilyn sijaiseks, tuohon on niin helppo mennä ja telkkua kattoessa menee hyvin aikakin! Mut joo jos säät vähä paranis ja en liukastelis nii paljon nii sit sinne lenkille minäkin :)
VastaaPoistaItsekin oon harkinnu stepperin hankkimista! Seuraavan kerran kun sattuu vastaan joku tarjous, aion kyllä ostaa sellaisen :)
VastaaPoista